Treenit täydessä vauhdissa...hyppää mukaan fiilikseen!

Valmentajalta: HALLOWEEN!

On noitien aika, tehdä tämä taika, joten luettuasi blogitekstin, sinä muutut kurpitsaksi!

Halloween on kauhujuhla, kuolleiden päivä ja noitien yö. Tänään taistelumme kauppaoppilaitoksen liikuntasalissa oli muuttua teurastukseksi Halloween teeman mukaisesti. Passarimme tykitti toisen erän alussa sellaisia syöttöjä, että kaikki kummitukset kyllä kaikkosivat salista.

Emmehän me usko kummituksiin, jotka tarinoiden mukaan paiskovat ovia kiinni, heittelevät ja siirtelevät huonekaluja ympäriinsä mutta kun katseli vastustajan liikkumista kentällä, jokaisen toivottomankin pallon noutoja takaisin peliin tuli sellainen tunne että suuremmat voimat auttoivat. Mutta kylmiä väreitä tämä peli kyllä tarjosi. Lentopallo on mitä suurenmassa määrin fiilispeli. Ja sitä fiilistä kyllä tänään löytyi. Ja se fiilis myös tuntui. Torjunta, torjunta, torjunta ja vielä kerran torjunta!

Pelistä jäi käteen nolla pistettä, valmentajasta kuitenkin tuntuu kuin joukkue olisi vihdoinkin noussut haudastaan. Viikatemies ei tehnyt noutojaan kun jokaisella osa-alueella peli toimi. Pitkään kestäneet pallorallit päättyivät meidän voittoon, meidän pisteeseen. Harjoitukset torstain myöhäisillassa ja perjantain viimeisinä pimeinä tunteina ovat tuottaneet tulosta. Liberopelimme vahvistuu peli peliltä, hakkurimme lyöntikäsi terävöityy kerta kerran jälkeen, torjunta on parantunut huomattavasti ja syötön suuntaaminenkin oikeaan osoitteeseen on oivallettu.

Rohkeasti tytöt toteuttivat taistelusuunnitelmaa, jonka johdosta voittokaan ei tänään ollut kaukana. Voin valmentajana iloita pienistä asioista ja yksi niistä on että joukkueeni seuraa opetusta toisin kuin seuraavan tarinan ensimmäisen vuoden lääketieteen opiskelijat.

”Ensimmäisen vuoden lääketieteen opiskelijat olivat ensimmäisellä anatomian tunnilla. He olivat kaikki kerääntyneet leikkauspöydän eteen, jolla makasi ruumis valkoisen lakanan alla. Professori aloitti luennon: ”lääketieteen alalla tarvitaan kahta ominaisuutta, ENSIMMÄINEN on se, että te ette kammoksu mitään ,mikä liittyy ihmiskehoon.” Professori antoi esimerkin. Hän nosti lakanaa, työnsi sormensa ruumiin peräaukkoon ja sitten vei sormen suuhunsa. ” No tehkääpä perässä”, hän sanoi oppilailleen. Oppilaat säikähtivät, epäröivät pariminuuttia, mutta lopulta vuorotellen työnsivät kukin sormensa ruumiin peräaukkoon ja sitten suuhunsa. Kun kaikki olivat tämän tehneet, professori katsoi heitä ja jatkoi. –TOISEKSI tärkein asia on tarkkaavaisuus. Minä työnsin KESKIsormeni peräaukkoon ja laitoin ETUsormeni suuhuni. Tästä eteenpäin:SEURATKAA OPETUSTA!”

Ja nyt on aika noidan tehdä taika…

Valmentajalta: Kylmää kyytiä, sekaan vähän punaista väriä…

Lentopallokentän koko ei tahtonut riittää joukkueemme punahiuksiselle tytölle. Näyttäviä lyöntejä peräseinään, pystylyöntejä verkkoon, aloitussyötöt pitkäksi ja peipit torjuntaan oli illan saldo tuolle tukka punaisena roihuavalle tytölle. Vastaanotossa samanlaista tunnelmaa, päämääränä saada passari kuntoilemaan.

Jaksoipa tuo punahiuksinen tyttö kinata tuomarin tuomioistakin, selitellä että pallo olisi ollut sisällä vaikka tuomari kuinka olisi näyttänyt pallon ulos. Eikä auttanut yhtään vaikka rajalla olisi rajatuomari, kyllä siitä tuomiosta on puhuttava ainakin viisi minuuttia tapahtuneen jälkeen. Erimieltä tämä pelaaja oli myös sormikosketuksista huudellen ”oho”-huutoja kesken pallorallin. Epätoivoista syyn hakemista muualta kun omat taidot eivät enää riitä ja erä on valumassa murskalukemilla vastustajalle. ”ai-jai-jai-jai”! ”ai-jai-jai-jai”! – huudot saivat säestystä vaihtopenkiltä kun taas oltiin eri mieltä tuomarin kanssa.

Ja mitä ihmettä tapahtuu siellä kirjurin pöydällä. Mikään ei jää huomaamatta tältä punasävyä rakastavalta tytöltä. Joku meille ihan tuntematon heppu viittoilee siellä epätoivoisesti jotain, kannustaa ja taputtaa, elää pelissä mukana vaikka pitäisi olla puolueeton. Peli jatkuu, tyttö katsoo kirjurinpöydän suuntaan ja keskittyy olennaiseen katsomaan miestä joka häiritsee. Asialle on tehtävä jotain, miettii tyttö ja puhuttelee tuomaria. Mies saadaan loppupelin ajaksi hiljaiseksi, mutta kiinnostavaa löytyy muualtakin kuin kirjurin pöydältä.

Joku katsomossa kaivaa nenää ja kyllä, tuota punahiuksista tyttöä etoo. Vaikka on hakaneula poskessa, tukan väri punainen ja niittejä joka puolella kehoa, niin nenän kaivaminen häiritsee. No se syöttö tuli ja tipahti kenttään, mutta kun siellä katsomossa tapahtuu. Ja täytyyhän se kaikki kertoa myös pelikavereille, kesken pelin, turhaan se passari siellä mitään merkkejä näyttää kun jollakin on räkä poskella ja etoo niin onhan se nyt se juttu, tärkein kaikesta.

Ja siellä se seisoo kentän laidalla kädet taskussa. Kädet pysyvät taskussa vaikka joukkue saa pisteen. Viileä ulkokuori kätkee sisälleen kuitenkin myrskyävän punaisen tulimeren. Välillä hatutta, välillä riemastuttaa mutta turhaa sitä on muille näyttää, kädet ovat ja pysyvät taskussa. Onneksi siellä on kynä, jota voi hermostuneena napsutella, välillä voi laittaa käden nyrkkiin mutta tärkeintä on olla näyttämättä tunteita. Punaisuus hiuksissa johtuu varmasti valtavasta aivotyöskentelystä, ylikuumenemisesta.

Ja eiköhän tullut selväksi, että joukkueessamme ei ole yhtään punahiuksista tyttöä.

Valmentajalta: Junnut, Junnut.

Viime viikolla loistavia pelisuorituksia esitti tuo tummatukkainen tyttö, joka loisti poissaolollaan päivän pelistä. Tänään onnistujan hiusten väri oli vaalea, joten pelaamisen taidolla ja hiusten värillä ei ole mitään yhteistä, onneksi.

Kuuntele, mieti, tee. Tätä kaavaa noudattaen kaksi joukkueen junnua on kehittynyt vuodessa pelaajiksi. Kehittyminen näkyy peliotteissa ja joukkuetovereiden luottamuksen osoituksissa. Kaikille jää hoidettavaksi vain oma tontti kun sitä naapuria ei tarvitse varmistella. Tänä syksynä olen ilolla kuunnellut selityksiä kun tämä kaksikko kertoo ;” huomasitko kun tein näin?”, ” huomasitko kun en enää tehnyt näin”, ”hei, nyt mä en enää ollut torjunnan takana”, ”huomaatko kun mulle annetaan jo tilaa?”, ” nyt mä oon oivaltanut tän”. Siis juuri tästä on kysymys, oman toiminnan muuttamisesta opittuun suuntaan. Ja tänään saimme seurata miten junnut hoitivat pelipaikkansa. Nämä ovat hienoja hetkiä valmentajalle.

Junnu keskitorjujana ja junnu liberona, siinä oli meidän tämän päivän pelin onnistuminen. Vastapalloon lyöminen kahdesti, suuntana ykköskulma ja molemmista piste meille kertoo että tuo hassuttelija on vihdoin löytänyt maltin. Tekemisessä on ajatusta, rauhallisuutta ja hieman myös tarvittavaa taitoa. Torjuntapisteitä muutama, syöttöpisteitä muutama oli tämän pelaajan anti joukkueelle tänään. Pelin lukemisen taito on kehittynyt tällä keskipelaajalla tasolle jossa, ajatuksena on poistua pois pallon alta ja kovaa että libero saa tehdä tehtävänsä ja hyökkääjä oman tehtävänsä. Iloista DOMS-huutoa sai joukkueemme huutaa useaankin otteeseen kun keskeltä täräytettiin piste maltilla, ajatuksella, voimalla ja tahdolla.

Toinen onnistuja hääri tänään liberon tontilla. Onnistuttuaan suorituksessaan vaihtopelaajamme, loistava selostajan alku, antoi vahingossa ”meidän neidille” nimen NANA. Ja olihan ne suoritukset hyvin nanamaiset. Valmentajaa erityisesti lämmittää opitun ja harjoitellun taidon siirtäminen pelikentälle ja sitä nämä loistavat junnut tänään tekivät. Ei tullut muttia, ei selityksiä. Niitä ei tarvittu kun homma oli hallussa. Nosto, passi, hyökkäys. Ei se sen vaikeampaa ole, lentopallo.

Kun pelissämme tänään loisti kaksi junoriamme niin "junnumaisuutta" joukkueeni osoitti kuitenkin tänään henkisellä puolella kun peliä ei saatu päätökseen 3-0 vaan tahkottiin se tuttu viides erä.

Ensi viikolla Halikko pelin jälkeen sitten kerron mitä se punatukkainen tyttö saikaan aikaiseksi. ..

VALMENTAJALTA: Tuo tummatukkainen tyttö…

Muistan parin vuoden takaa kun treeneihimme ilmestyi pitkä, tummahiuksinen tyttö. Pelaaja ei ollut taidoiltaan loistoluokkaa, liikkuminen pitkillä jaloilla muistutti enemmän puujaloilla kävelemistä kuin ketterän lentopalloilijan liikkumista. Yhtä kaikki, tyttö kävi ahkerasti treeneissä ja näytti tänään ettei lainkaan turhaan. Tämä tyttö on saanut nauttia vähän erilaisesta valmentamisesta, saanut kuulla vähän erilaisesta näkökulmasta pelaamiseen. Tämä tyttö on joutunut myös toteuttamaan valmentajan oudoimmatkin suunnitelmat kyseenalaistamatta mitään, mutta on tämä tyttö myös osannut ottaa aurinkoa, saunoa porukoiden kanssa Paimiossa, lomailla siideri kädessä jokilaivoilla. Tämä tyttö on myös tehnyt paljon töitä lentopalloharjoitusten lisäksi, matkannut Turusta Raisioon treenaamaan. Lentopallon lisäksi tämä tyttö on saanut paljon elämyksiä, paljon kokemuksia mutta ennen kaikkea hyviä ystäviä. Hetkessä tyttö kasvoi myös aikuiseksi, otti vastuuta, kertoi mielipiteitään, ryhdistäytyi kun oli aika ryhdistäytyä. Tuo tummatukkainen tyttö on ottanut paikkansa sydämessäni, jossa on niin vähän tilaa ylimääräisille, mutta johon jollakin tavalla jokainen mahtuu.

Tarina kertoo tummatukkaisesta tytöstä siksi, että jokaisen treenin, harjoituksen ja pelin jälkeen olen saanut hämmästyä miten tuo puujalkainen tyttö on oppinut pelaamaan lentopalloa. Sitä hänelle on yrittänyt aikaisemmin opettaa varmasti monikin, mutta tässä joukkueessa hän on yltänyt suurenmoisiin suorituksiin. Sitä tunnetta ei vain voi kuvailla miten paljon näkee yhdessä suorituksessa. Miten ihmeessä voin muistaa pelistä vain yhden jalkojen koukistumisen minkä seurauksena pallo nousee passarille. Miten ihmeessä voin muistaa koko pelistä vain yhden askeleen oikeaan suuntaan minkä seurauksena saadaan aikaiseksi loistava hyökkäys. Saadakseen fiilistä näistä suorituksista on täytynyt valmentajan kulkea pelaajan kanssa yhtä matkaa, puhua samaa kieltä ja antaa mahdollisuus kehittyä. Lopputulos kaikesta tästä nähtiin tänään kentällä, tuo tummatukkainen tyttö.

Joukkueeseemme on tänä syksynä liittynyt uusi tyttö. Pituutta tytöllä ei ole kuin puolet tuosta tummatukkaisesta tytöstä, liikkuminen kaukana puujalkaliikkumisesta. Toivon todellakin, että kahden vuoden päästä saan kirjoittaa blogiin….”Muistan kun parin vuoden takaa treeneihimme tuli tuo metri ja vähän päälle pituutta omistava vähän Pikku Myytä muistuttava tyttö, joka….”. Luottamus tätä uutta tulokasta kohtaan kasvaa koko ajan. Vaikka peliaikaa ei tänäänkään tullut paljon, ehkä yhden erän verran suoriutui uusi tulokas loistavasti pelipaikastaan. Tämäkin tyttö joutuu opettelemaan ihan uuden tavan ajatella, uuden tavan toimia, uuden tavan pelata joukkueena ja olla yksi joukkueen jäsen. Tiedän, että paineet ovat valtavat kun hyppää uusiin kuvioihin, mutta tämä tyttö ottaa homman pikku hiljaa haltuunsa, kehittyy kuin huomaamattaan yhdeksi sulavaliikkeiseksi liberoksi. Tänään me saimme jo vähän esimakua tulevasta.

Teillä kaikilla oli tytöt tänään omat hetkenne, se yksi askel tai yksi hyppy tai yksi torjunta tai yksi oivallus jonka seurauksena joukkue teki pisteen. Ja kyllä muistan jokaisen takaviivalle tipahtaneen pallon, kyllä.

Valmentajalta: Kauden 2011-2012 avauspeli…

Toivotimme "Juniorit" tervetulleiksi Naisten 2-sarjaan, loistavaa peliä Raision Loimun Juniorit 1!

Valmentajalta: Perjantaitreenit

Taas se on edessä, perjantai. Takana on pitkä viikko ja edessä rentouttava viikonloppu. Valmentajalle perjantai on viikon haastavin päivä. Jokainen pelaaja toivoo treeneissä aina jossakin vaiheessa että pelataan. Olen antanut mahdollisuuden tähän pelaamiseen aina perjantaisin, minusta ihan loistava idea, koko puolitoistatuntia pelkkää pelaamista.

Saliin astelee kymmenkunta viikon rasitteista selvinneitä nuoria ja yksi aivot narikkaan jättänyt valmentaja. Fiilis on rento, mutta syke ei päätä huimaa. Perjantaina kauppaoppilaitoksen liikuntasalissa tapahtuu; seurustelua, hassuttelua, kikatusta, naurua ja hihittelyä. Pelataan. Alkulämmittely vedetään puolella teholla, tänäänhän vain pelaillaan. Pallottelukin tehdään vähän vain sinne päin, tänäänhän vain pelaillaan. Pelaaminenkin suoritetaan vain puolella teholla, tänäänhän vain pelataan.

Perjantaitreenien jälkeen olotila on vähän vain sinnepäin. Treenattiinko tänään oikeastaan ollenkaan. Menikö toiminta taas tyttömäisen hihittelyn puolelle. Tuliko meille edes sitä kuuluisaa Tihi, Tivahi, Mahi jne. tuntumaa, kastuiko edes paita. Saimmeko startin tulevaan viikonlopun peliin, löytyikö sitä asennetta? Ei, mutta hauskaa oli.

On mukavaa kun rentous peliin on löytynyt, kiitos siitä perjantaitreenien. Kiitos perjantaitreeneille myös loistavasta joukkuehengestä, joka on syntynyt siitä kaikesta perjantaitoiminnasta; naurusta, hassuttelusta, hihittelystä, kikatuksesta, ”oho”-lausahduksista jne. Olemalla pois perjantaitreeneistä jää paitsi kaikesta tästä, tiedä että menetät paljon enemmän kuin osaat ajatella. Joukkueen yhteinen aika on perjantaitreenit.

Ensi perjantaina tytöt taas pelataan, mutta sykkeellä ja sydämellä.